We use cookies to enhance site navigation, analyze site usage, and make better experience for visitors. Learn more.

Miten kesytät riittämättömyyden tunteen?

Kun mikään ei riitä

Olet tehnyt täyden työpäivän ja kello tulee kuusi. To-do lista on päivän aikana kiitettävästi lyhentynyt, mutta saman verran taskeja on tullut myös lisää. Jos vielä yhden jutun tekisi, niin ei jäisi roikkumaan? Kello on seitsemän ja harmittelet, että taas päivä venyi ja perheelle jäi sovittua vähemmän aikaa. Kotimatkalla pohdit, kuinka se yksi puhelu jäi hoitamatta. Lisäksi ruoskit itseäsi presiksestä, jonka olisi voinut suunnitella paremminkin. Avaat sosiaalisen median ja silmillesi lävähtää tutun postaus onnistuneesta rahoituskierroksesta. Tykkäät ja onnittelet kaveria, mutta samalla oman yrityksesi saavutukset tuntuvat jokseenkin mitättömiltä. Toisessa kuvassa tuttu esittelee iloisena hauistaan kuntosalin pukuhuoneen peilin kautta. Muistutat itseäsi, että salillakin pitäisi ehkä käydä vähän useammin kuin kaksi kertaa viikossa.

Kuulostaako tutulta?

Vaativuus riittämättömyyden takana

Riittämättömyyden tunteet eivät ole monellekaan täysin vieraita - varsinkaan kunnianhimoisten ja tavoitteellisten yrittäjien ja johtajien keskuudessa. Riittämättömyyden tunteen taustalla on monesti vaativuus itseä kohtaan, joka kuiskuttelee korvaamme ajatuksia siitä, kuinka aina voisi tehdä vähän enemmän, paremmin ja tehokkaammin. Tyytyväisyytemme itseemme on ikäänkuin kiinni suoritteiden määrästä ja laadusta, ja uskomme täydellisen suorituksen tuovan lopulta meille kaipaamamme palkinnon ja täyttymyksen. Todellisuudessa täydellisyyttä ei kuitenkaan ole, ja keksimme aina uuden tavoitteen, johon ankkuroida tyytyväisyytemme, ja jo saavutetut suoritteet tuntuvat mitättömiltä. Olemme  kuin omaa häntäänsä jahtaava koira, emmekä usein edes tunnista tätä itse. Emmehän me ole erityisen vaativia, uskottelemme itsellemme. Yritämme vain aina parhaamme - sillä mikä tahansa muu olisi hölmöyttä, laiskuutta ja johtaisi epäonnistumiseen.

Totta tosiaan, vaativuus osaa olla välillä melko viheliäs kaveri, joka vie maahan ja saa sinut tuntemaan itsesi riittämättömäksi, huonoksi ja surkeimmaksi tyypiksi maan päällä. Ja toisinaan se on se tyyppi, joka tuntuu mahdollistavan menestyksen ja on oikeastaan auttanut sinua pääsemään siihen pisteeseen, jossa nyt olet. Mistä sitten riittämättömyyden tunteena ja kohtuuttomana itsekritiikkinä nouseva vaativuus johtuu ja miten sen pystyisi valjastamaan paremmin käyttöönsä?

Uskomukset ohjaavat meitä

Vaativuutta pitää yllä usein meissä sinnikkäästi elävät uskomukset ja ajatusmallit. Nämä uskomukset ovat muodostuneet elämämme varrella - monesti jo lapsuudessa - ja niiden tehtävä on ollut auttaa meitä selviytymään ja saamaan tarpeemme tyydytettyä. Olemme ehkä oppineet lapsena, että suoriutumalla hyvin sekä olemalla reippaita ja ahkeria, saamme kiitosta ja rakkautta meille tärkeiltä ihmisiltä. Uskomukseksi on muodostunut esimerkiksi: “Minun täytyy suoriutua hyvin, jotta olen arvokas.” tai “Jos en tee kokoajan jotain  hyödyllistä, olen huono.” Näiden uskomusten läpi tarkastelemme maailmaa sitten myös aikuisena.

Oikeastaan on melko luonnollista, että uskomme oman arvomme ja hyvyytemme olevan jollain tavalla riippuvainen suoriutumisestamme. Meitähän mitataan läpi elämämme erilaisilla suoritteilla ja mittareilla, jotka laittavat meidät arvojärjestykseen. Jo synnytyslaitoksella saat ensimmäisen pistemääräsi, joka kertoo kuinka suhteudut muihin juuri kohdusta ulos puskettuihin ihmislapsiin. Siitä alkaakin suorittamisen ja mittaamisen maraton, jolle ei tunnu näkyvän loppua työelämässäkään. Vähemmästäkin sitä alkaa pohtia, olenko minkään arvoinen, jos arvosanat eivät ole parhaat mahdolliset, vyötärö-lantiosuhde optimaalinen ja työssäsuoriutuminen aina huippuunsa viritettyä.

Kyseenalaista pinttyneet uskomukset

Ongelmana ei olekaan itse suorittaminen tai menestymiseen pyrkiminen, vaan sen ja itsearvostuksen välinen riippuvuussuhde. Mikäli itsearvostuksesi on vahvasti riippuvainen suoriutumisestasi, näyttäytyy jokainen pienikin alisuoritus suorana iskuna omaan arvoosi ihmisenä. Saatat tuntea, että itseluottamuksesi ja turvallisuuden tunteesi on suoraan yhteydessä siihen kuinka hyvin saavutat tavoitteesi ja ylität itse asetetut rimasi.  Luulet pystyväsi välttämään riittämättömyyden ja huonommuuden tunteita nostamalla rimaasi aina yhä korkeammalle ja vaatimalla itseltäsi enemmän. Kehä on valmis.

Jos taas pystyt eriyttämään oman arvosi suoriutumisesi tasosta, toisin sanoen kyseenalaistamaan uskomuksen siitä, että täydellinen suoritus = arvokas ihminen, pystyt todennäköisemmin hallitsemaan paremmin omaa vaativuuttasi ja käyttämään sitä hyödyksi kulkiessasi kohti tavoitteitasi. Vaativuus ei enää lamaannuta tai hallitse sinua. Pystyt arvostamaan itseäsi myös tilanteissa, joissa et ole yltänyt huipputuloksiin. Tunnet itseäsi kohtaan myötätuntoa, ja annat itsellesi luvan levätä ilman riittämättömyyden tunteita, sillä se ei tee sinusta yhtään vähemmän arvokasta, rakastettavaa tai hyväksyttyä ihmisenä.

Tärkein ensimmäinen askel oman vaativuuden kesyttämisessä onkin sen taustalla piilevien, omaan itsearvostukseen liittyvien uskomusten tunnistaminen ja niiden kyseenalaistaminen. Onko tosiaan niin, että arvoni ihmisenä on suurempi, mitä pidemmän työpäivän teen, mitä nopeammin kasvatan yritystäni, tai mitä enemmän saan laitettua rautaa salilla tankoon? Ja kuinka uskottava oikeasti on ajatus siitä, että jos en ole vielä nelikymppisenä tehnyt exittiä, kirjoittanut kirjaa ja juossut maratonia, olen hyödytön ja arvoton? Pinttyneiden uskomusten kyseenalaistaminen ja muuttaminen ei aina ole helppoa, joten älä epäröi pyytää tähän ulkopuolista apua!

Vaativuus isännästä rengiksi

Kun uskomukselle on väläytetty kunnolla taskulamppua ja sen vedenpitävyyttä on hieman horjutettu, ei suinkaan ole tarkoitus luopua unelmista ja tavoitteista. Parhaimmillaan kesytetty vaativuus antaa hyvää energiaa ja voimaa pyrkiä kohti tavoitteita. Tässä muutama lisävinkki, miten hallita tilanteita, joissa vaativuus alkaa ryppyilemään.

1. Auta itseäsi laittamaan asiat perspektiiviinSisällytä arkeesi rutiineja, jotka muistuttavat sinua perspektiivistä. Käytä to-do-listoja, roadmappeja, ulkopuolisen sparrausta tai mitä tahansa muuta työkalua, joka auttaa sinua huomaamaan oman edistymisesi silloinkin, kun tuntuu että olet ollut saamaton. Muista, että me jatkuvasti yliarvioimme sitä, mitä voimme tehdä päivässä, mutta aliarvioimme sitä, mitä me saamme aikaiseksi kuukaudessa.

2. Aseta realistisia tavoitteita ja pilko niitä pienemmäksiTavoitteellista ja vaativaa ihmistä motivoivat luonnollisesti tavoitteet. Pidä siis huolta, että päivittäiset tavoitteesi ovat realistisia ja selkeitä. Ja jos vaikka tavoittelisitkin jotain suurta, muista pilkkoa se tarpeeksi pieniksi välitavoitteiksi. Ennen kaikkea, palkitse itseäsi, kun onnistut pienissäkin tavoitteissasi. Mikään saavutus ei ole liian pieni siihen, että voit taputtaa itseäsi selkään ja hemmotella vaikkapa lempiruuallasi.

3. Valitse taistelusi viisaastiAnna itsellesi lupa olla vaativa valikoidusti. Huipputuloksiin saa kyllä pyrkiä, kunhan se ei ole tavoitteena kaikissa projekteissa samanaikasesti. Voit esimerkiksi asetta tavoitteet korkealle tulevalle kvartaalille työprojektissa ja samalla hyväksyä, että kyseisen ajanjakson aikana kodin ei tarvitse olla täydellisen siisti. Tai päätät, että seuraava ajanjakso on pyhitetty perheelle, jolloin rima työasioissa saa luvan kanssa hieman laskea. Muista kuunnella arvojasi, kun valitset taistelusi!

4. Vertaa suoritustasi aina edelliseen suoritukseesi, älä muiden suoritukseenVertailu on bensaa vaativan ihmisen liekeissä. Voit toki hakea muista inspiraatiota, mutta muista, että paras referenssipiste omille saavutuksillesi on aina oma aikaisempi sinä. Jos siis haluat verrata tekemistäsi johonkin, niin vertaa sitä aina edelliseen suoritukseesi.

Lisää lukemista:
Tunne lukkosi
Feel like you are falling behind your peers